Kruunun jäljillä

31.1.-27.5.2018

Fantasiaa ja historiaa yhdistävässä näyttelyssä on esillä kuvituksia 1900-luvun tärkeimmiltä satukuvittajilta alkaen Rudolf Koivusta ja Martta Wendelinistä Eeli Jaatiseen ja Onni Muusariin. Näyttelyssä sekoitetaan sadun ja historian maailmaa. Kuvituksissa on kadonneita aarteita, linnoja, ritareja, prinsessoja ja hirviöitä.

Sadun maailmassa on tyypillistä hyvän ja pahan kamppailu. Sankari tai sankaritar kohtaa erilaisia vaikeuksia, jänniä tapahtumia, joissa kamppailtuaan voi löytää onnen. Usein sadussa palkitaan hyvyydestä ja vilpittömyydestä. Sadussa voi joutua yllättäen noidutuksi toiseen olomuotoon tai suorittamaan urotyötä. Rudolf Koivun kuvittamassa Kultalintu-sadussa (1927) ilkeä noita on vanginnut kuninkaantyttären kultalinnuksi puun oksalle. Kuu-ukon neuvojen ja auringon nuolien avulla poika saa pelastettua prinsessan. Ensin hänen tosin pitää luvata taistella kärsivien puolesta pahuuden voimia vastaan.

Koivun kuvitukset Sammakoksi noiduttuun prinsessaan (1918) ovat surrealistisia ja mystisiä. Satukuvitusten maisema-aiheissa voi nähdä ranskalaisten taidemaalarien kuten Odilon Redónin tai Maurice DenisŽn symbolististen maalausten vaikutusta. Koivu oli vuosina 1914-15 käynyt Pariisissa ja sai siellä vaikutteita ranskalaisuudesta sekä etenkin venäläisen baletin  Ballet RussetŽn lavastusten ja puvustuksen kuvakielestä. Lauri Mannisen kirjoittamassa ja kuvittamassa sadussa Taikasormus metsänvartijan poika Hannu pelastaa maagisella sormuksella kuninkaantyttären velhon pauloista.

Kuuluisimpia klassikkosatuja on Grimmin veljesten sadut Lumikista, Prinsessa Ruususesta tai Punahilkasta. Nämä ovat innostaneet muita sadunkertojia kuten suomalaista Zacharias (Sakari)Topeliusta 1800-luvulla. Hän kirjoitti myös lastennäytelmiä kuten Lintu sininen ja Hyrrä sekä teki omat toisinnot Tuhkimosta ja Prinsessa Ruususesta. Kaikissa satunäytelmissä korostui myös hyvän ja pahan välinen taistelu, vaikka niissä oli huumoria. Tämä näkyy myös Martta Wendelinin kuvituksessa Topeliuksen Hyrrä-lastennäytelmään.

Osa saduista pyrki olemaan opettavaisia kuten Jorma Mäenpään kirjoittama ja Rudolf Koivun kuvittama tarina Prinsessan puvuista, jossa turhamainen ja itsekäs prinsessa huolestuttaa isäänsä ja kotiopettajaansa. Prinsessa vaatii aina vaan uusia hienoja asuja. Muistojen haltiatar tulee auttamaan. Kymmenen vuoden ajan hän joka aamu taikoo prinsessalle uuden upean puvun, joka viedään yöksi vaatekaappiin ja josta se aina vain katoaa yön aikana. Jossain vaiheessa prinsessa alkaa kaivata vanhoja pukujaan ja lupaa, ettei tarvitse enää kuin puvun vuodessa. Taika raukeaa ja prinsessa on kehittynyt epäitsekkäämmäksi. Kuvituksissa näkyvä muutaman sinisen ja punaisen värisävyn käyttö liittyi aikanaan painoteknisiin syihin, mutta Koivu osasi tehdä kuvista taiteellisesti vaikuttavia teknisistä rajoitteista huolimatta. Myös Martta Wendelinin satukuvitukset Helli Hannulan satuihin sisältävät samanlaista värimaailmaa.

Kaikissa saduissa ei välttämättä ole selkeää opetusta. Esimerkiksi Raul Roine kirjoitti paljon filosofisia satuja, joissa pohditaan elämää ja sen tarkoitusta. Ajan kulku oli läheinen mysteeri Roineelle, mikä näkyy sadussa Ajan ratas. Satu kertoo Aamukastemaan kuningattaresta Selinä I:stä, joka ei halua vanheta ja siksi käskee alamaiset piilottamaan kaikki kellot. Rudolf Koivu on puolestaan kuvittanut sadun, jossa Aamukastemaa on kuvattu hyvinkin realistisesti 1800-luvun henkeen. Sen sijaan itse Aika istuu satumaisessa kristallilinnassaan omassa iäisessä valtakunnassaan. Koivun kuvissa näkyvät myös sotilaat viimeistä kelloa etsimässä. Roineen Satu suuresta soittoniekasta (1936) kertoo maagisen taitavasta viulistista, joka valloitti kaikki soitollaan. Lopulta hän haluaa kadota meren simpukaksi paetakseen kuningasta, joka halusi hänen soittavan yötä päivää. Koivun satukuvat ovat surrealistisesti vanginneet tyrmän hämähäkit. Sadun haikeassa lopussa on romanttista tunnelmaa.

Lauri Sauramon kertomus Kuninkaat kulkemassa (1916) on Onni Muusarin kuvittama ja kertoo Ruotsin kuninkaan Kustaa III:nnen vierailusta Suomessa. Muusari on hienosti tyylitellyt kuvattavansa - hevosten harjat, kuninkaan sulkahatun ja taivaan pilvet - ja luontonäkymissä on ajan maisemamaalausten vaikutteita. Aiheensa puolesta tarina on jo historiallinen. Martta Wendelin kuvitti myös Suomen historiaa Vaasa-suvun kuninkaiden aikaan Carl Blinkin historiallisen romaanisarjan kansikuvissa. Nämä romaanit olivat ilmestyneet ensi kerran 1880-luvulla, mutta Wendelin kuvitti ne 1930-luvun puolivälissä. Wendelinin kuvissa on Ruotsin vallan aikaisia linnoja ja kirkkoja. Blinkiä on pidetty ruotsalaisena mieskirjailijana, mutta todellisuudessa hän oli Tukholmassa vuonna 1812 syntynyt Louisa Stjernström -niminen nainen. Hän vaikutti teatteripiireissä ja alkoi kirjoittaa salanimellä jäätyään leskeksi.

Seura-lehti järjesti vuonna 1936 sarjakuvakilpailun liittyen Suomen muinaishistoriaan. Martta Wendelinin sarjakuva Kultaisen pikarin salaisuus voitti ja se painettiin lehdessä seuraavana vuonna Hannes Reenpään puhekuplatekstein varustettuna. Tarinassa liikutaan muun muassa Virossa Paadisten luostarissa. Karjalassa novgorodilaiset hyökkäävät Käkisalmen linnaan. Wendelin saattoi hyödyntää samoja kuva-aiheita sarjakuvaansa kuin aiemmin kuvittamassaan Blinkin kirjasarjassa.

Historialliset romaanit eivät sinänsä olleet vain nuorisolle tarkoitettuja. Suomessa etenkin Z. Topeliuksen Välskärin kertomuksia, Tähtien turvatit sekä monet lyhyemmät tarinat kertoivat Ruotsi-Suomen historiasta vauhdikkaasti ja mukaansa tempaavasti. Topeliuksen Välskärin kertomukset ei alun perin ollut tarkoitettu lapsille, mutta siitä tuli nuorisokirjallisuuden malli aivan kuten Topeliuksen esikuvan Sir Walter Scottin romaaneista. Ranskan vallankumouksen aikoihin liittyvä Paronitar Orczyn Punainen neilikka -romaanisarja on saanut kuvituksensa Martta Wendelinin kynästä. Punaisen neilikan kaksintaistelu (1935) on hienoimpia kansikuvituksia sommittelunsa ja valon kuvauksen vuoksi. Kuvituksen etukannessa on neuvottelu päähenkilöiden kesken kynttelikön valossa. Takakannessa avonaisen ikkunan takana kuun valo luo tunnelmaa. Jännittävää tunnelmaa on C. Readin kirjan Sydän ja luostari kansikuvassa. Myös Asmo Alholta ja Aimo Hauhiolta on historiallisia kansiaiheita.